2018/05/15

N°15: PANOSTA AURINKOLASEIHIN


Siristelet silmiäsi, poskiasi punottaa, päätäsi särkee - nostat valuneita aurinkolaseja ylemmäs. Aurinkoisen päivän jälkeen tunnet olosi yhdeksi kuivahtaneeksi rusinaksi, joka on kaivettu pois maksalaatikosta ja jätetty lautasen reunalle. Halpisaurinkolasit nenällä takaavat vain viimeistellyn lookin.

Postaus toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Pääsin Inspiration Blog Awardseissa tutustumaan Instrumentariumin valikoimaan ja pohtimaan laadukkaiden lasien merkitystä. Miksi aurinkolaseihin sitten kannattaa panostaa?


Laadukkaat aurinkolasit ennen kaikkea suojaavat silmiä valolta, UV-säteilyltä sekä estävät häikäisyä. Anna mummosi mäkättää silmien kunnollisesta suojauksesta ja aurinkolasien käytöstä, sillä hän on oikeassa.

Kehykset kestävät, niistä löytyy eri kokoja ja ne istuvat hyvin. Optikkoliikkeessä on myös mahdollisuus sankojen oikeaan säätöön. Myös silloin, kun olet sattunut istahtamaan niiden päälle.

Ammattilaisen apu oikean mallin ja linssien valinnassa. Edes Ray-Banin klassikko Aviatorit eivät sovi kaikille. Ovatko linssit polarisoidut, tummat vai vaaleat vaikuttavat aurinkolasien ominaisuuksiin. Ammattilainen osaa neuvoa juuri sinun käyttötarkoituksiin oikeat aurinkolasit, älä epäröi kysyä apua.


Upeat lasit viimeistelee asukokonaisuuden, tuovat persoonallisuuttasi esiin ja toimivat katseenkääntäjinä. Jos kuulut silmälasikansaan saat kätevästi myös aurinkolaseihin vahvuudet ja näkeminen helpottuu.

On ok hullutella ja ostaa mitä erikoisimpia aurinkolaseja, muttä älä epäröi etteikö tyylikkyyttä löytyisi myös optikkoliikkeistä. Ellet raaski laittaa rahaa useampiin, niin panosta vähintään yksiin laadukkaisiin aurinkolaseihin. Jos sulla on laadukkaat aurinkolasit vielä hakusessa - tsekkaa mun TOP 3 suosikit Instrumentariumin valikoimasta TÄSTÄ, TÄSTÄ ja TÄSTÄ.


Rusinat maksalaatikossa jakavat mielipiteitä ja ylipäätään koko maksalaatikko. Puolesta, vastaan, rusinoilla vai ilman? Mitä mieltä sinä olet?

2018/05/06

N°14: Muodin materiaalit - mitä suosin, mitä vältän



Nykyään ennen kassalle kiiruhtamista, mut bongaa syynäämästä vaatteiden materiaalitietoja. Aiemmin en edes vilkuillut niitä. Kiikutin ihanan paidan kauniine yksityiskohtineen ja leikkauksineen suoraan kassalle. Paita tosin ei ollut kaunis enää kolmen käyttökerran jälkeen. Saatika neuleet. Kuinkakohan monta neuletta, jollain erikoisella twistillä olen ostanut, rakastanut yli kaiken ja pilannut viikossa. Yli kaiken rakastamisella en sentään tarkoita neuleen kanssa nukkumista, sen yläastelaisen parin kaltaista jatkuvaa hankausta tai kuolaavan koiran kosteita pusuja - jolta neule tosin näytti. Vaatekaappini alkoi pursuta huonoja materiaaleja - huonoja ostoksia. Luulin että, vika on mussa, vaikka se olikin vaatteessa.


Paljon kohutun täydellisen vaaterekin tavoittelu sekä työni on saanut minut ajattelemaan koko vaateasiaa enemmän. Haluanko koota vaaterekkini miljoonasta kolmen käyttökerran vaatteesta vai panostaa laatuun ja vähentää määrässä. Jälkimmäinen kutkutteli enemmän. Oma täydellinen vaaterekki on kuitenkin vielä vaiheessa. Vaikka olen oppinut panostamaan laatuun, pitäisi osata luopua vanhoista. Jos ja kun toteutan blogeissa näkyneen postaussarjan vaatteeni numeroina, koen todennäköisesti häpeää määrästä, jonka omistan.


Eniten suosin luonnonkuituja kuten puuvillaa, pellavaa, silkkiä, kashmiria sekä villaa. Parasta jos vaate on 100% jotain näistä.

Suosin myös muuntokuituisia materiaaleja, joita ovat esimerkiksi viskoosi, modaali, tencel, hamppu sekä bambu. Muuntokuituiset materiaalit ovat luonnonkuiduista jalostettuja materiaaleja, jotka sopivat hyvin sekoitteeksi luonnonkuitujen kanssa.


Vältän synteettisiä kuituja - tekokuituja. Akryylia, polyamidia ja polyesteria vältän viimeiseen. Nyrkkisääntönä, jos yli 50% vaatteesta on tekokuituja, kannattaa se jättää kaupan hyllylle. Elastaani kuuluu myös tekokuituihin, mutta sen näen olevan hyödyllinen vaatteiden joustavuuden kannalta. Elastaania käytetään esimerkiksi farkuissa ja jo pieni 2-5% määrä takaa joustavuuden.


Myöhemmin vielä on luvassa pieni materiaaliopas, joka sisältää tarkemmin materiaalien plussa- ja miinuspuolet. Jokaisesta näitä löytyy, eihän luonnonkuitujen tilalle tekokuituja turhaan ole tehty?

2018/04/21

N°13: IBA 2018 AISTEIN

Hetkeksi pysähdyn, kaikki pysähtyy, kirjaimellisesti kuitenkin vain minä. Nojaan kyynerpäihini, hengitän syvään, huokaisen ääneen. Kuulen, näen, tunnen sekä haistan normaalia voimakkaammin.


Raskaan hengitykseni takaa kuulen lasien kilistelyä, shakerin ravistuksen, tölkin klipsin irtoavan, naurua, kameran räpsäsyn, taputusta, askeleet kopisevien korkojen kera sekä puheensorinasta erottuvan tutun vlogin aloituksen.


Näen hymyileviä tuttuja sekä uusia kasvoja, kirkkaita erivärisiä valoja, kameran salaman välähdyksiä, ilmapalloja serpentiinin silppua sisällään, kukka-asetelmat kaikissa väreissä, räväkän upeita pukuja sekä ilmassa leijuvat serpentiinit.

Ympärilläni tunnen iloa, onnellisuutta, ystävyyttä, rakkautta, jännitystä, ylpeyttä, kateutta, onnistumista sekä ihmismassan ja spottivalojen tuottamaa lämpöä.


Haistan pirskahtelevan kuoharin, makean viinin, kirpeän sitruunan, suklaan ja lakritsin pehmeän romanssin, Batisten Blush kuivashampoon kukkaistuoksun, tuoreet ruusunterälehdet sekä makean raakakakun. Ilman täyttää makea tuoksu, aivan kuin joku suihkisi ympäriinsä Escadan Fiesta Cariocaa.


Kyynärpääni tipahtaa pöydän kulmalta, säpsähdän. Kaikki on taas yhtä suurta kuvaa, eikä huomio kiinnity yhteen kameran linssiin tarttuneeseen roskaan. Otan hörpyn drinkistä ja suuntaan tanssilattialle laulamaan Aito G:n tahtiin.

Kiitos huikeasta illasta Indieplace! Fiilistele iltaa vielä enemmän ja katso video tästä.

2018/04/16

N°12: ONNISTU EIFFEL-KUVISSA

Hiukset pöllähtää naamalle, silmät menee kiinni tai joku kävelee eteen. Tämä on tuttua kuvatessa. Eiffelillä sen sijaan saat kamppailla näiden ongelmien sekä monen hääkuvaajan kanssa paikasta. Kameran rullaan on tallentunut satoja kuvia, kun joku haluaa mukaan kuvaan. Ellet myöskään taida photoshoppia ja osaa leikata muita pois kuvista, niin tsekkaa mun vinkit turistipaljoudessa kuvaamiseen.


Parastahan olisi, jos välttäisi turistimassat kokonaan, eli valitsee ajankohdan hyvin. Pariisissa maalis-huhtikuussa turistipaljous ei ole vielä pahimmillaan. Matkan ajankohtaan ei tietenkään aina ole mahdollisuutta vaikuttaa, kellonaikaan kuitenkin yleensä on. Eiffel-torni avaa porttien ovet aikaisintaan yhdeksältä, joten täydellisen lomakuvan ehtii räpsästä rauhassa ennen tätä.

Jos kuitenkin olet liikkeellä tuhannen muun turistin kanssa, tarvitset kärsivällisyyttä ja ripauksen röyhkeyttä. Odota, kunnes pääset haluamaasi kohtaan. Kun joku parkkeeraa aivan viereen ja vie puolet taustasta, älä suinkaan siirry. Käytä aika hyödyksi ja kuvaa details- tai maisemakuvia kunnes tausta on taas avoin.


Varaa tarpeeksi aikaa ja malta ottaa useampi kuva. Siten ainut ei ole se heilahtanut epätarkka kuva, jossa näkyy toisen turistin käsi. Katselkaa kuvia välissä, kokeilkaa eri juttuja, jopa niitä hassuja. Näin syntyy parhaimmat kuvat sekä hauskat muistot.


Aukeilla paikoilla, kuten Eiffelilläkin, tuulee helposti. Kipparilakki pelasti mut, ettei hiukset lentäneet naamalle. Kokeilin ottaa sen pois ja totesin hyvin pian, ettei tuu mitään. Janette joutui sitomaan hiuksiaan ponnarille, eikä ne siltikään tahtoneet pysyä kurissa. Hattu, lakki, pipo tai tiukka kampaus niin ei tarvitse hiuksista stressata.

Hyvä sää on tietenkin myös avainsana, hyvälle kuvalle. Tai sitten säähän varustautuminen. Sateenvarjo kädessä, sadetakki päälläkin voi saada upean kuvan taltioitua. Eikä täydessä auringonpaisteessa ole edes helppo kuvata.


P.S. Oikean asetuksen varmistaminen on kans fiksua, tulihan siinä jokunen kuva otettua videokuva-asetuksella… Hyödynnä vinkkejä myös muihin kohteisiin. Oliko tästä sulle apua?

2018/04/09

N°11: EIFFEL


Eiffel - rakennelma, jonka halusi ainakin kerran elämässä nähdä. Tai sitä se mulle oli. Aukko yleissivistyksessä Eiffelin juurella toljottelimme näkyä ja pohdimme, että mikä tää nyt oikeasti on. Eiffel oli kuitenkin niitä harvoja juttuja, joita varten oltiin selvitelty asioita etukäteen. Ajankohdan, lippujen ja ravintolan lisäksi emme näemmä silti tienneet mitä olimme katsomassa.

“Eikös tää nyt ollut jonkun toisen maan lahja Ranskalle? Joo, joku semmonen”. Eheei, Vapaudenpatsas omistikin tän tarinan. Kaivettiin netin kätköistä pala historiaa. Yhtäkkiä koko Eiffel merkitsi enemmän, oli enemmän. Kuin puoliksi tyhjä lasi olisikin puoliksi täysi.


Siinä me seistiin rakennuksen alla, joka on muuttunut antennista yhdeksi maailman suosituimmaksi nähtävyydeksi, purku-uhan alta Ranskan suureksi tulonlähteeksi sekä rumasta kauniiksi. Tähän väliin mahtuu varmaan miljoona tarinaa ja tunnetta. Jos osaisin ranskaa, voisin istua lämpölamppujen alla esittäen nauttivani kahvista, kuunnellessani paikallisten juttuja Eiffel-tornin historiasta. Suosittelen selvittämään viimeistään kohteen luona edes pääpiirteet sen historiasta. Niin kirkosta puistoon, saa nähtävyyksistä paljon enemmän irti.


Niin Riemukaaren kuin Galeries Lafayetten katolta Eiffel näytti upealta, isolta ja korkealta. Suoraan alhaalta näytti se pienemmältä kuin luulin. Taas siirryttäessä kauemmas, muuttui se isoksi ja korkeaksi. Parhaat näkymät mielestäni tarjosi kuuluisat rappuset Chaillotin palatsilla. Palais de Chaillot sijaitsi suoraan Seinen toisella puolen Eiffelistä. Palatsille pääsee kätevästi Trocadéro nimiseltä metropysäkiltä.


Kyseisillä rappusilla tuli vietettyä monta tuntia, ja monella puhutaan ainakin viidestä. Illan valoshow on myöskin mainitsemisen arvoinen kokemus. Illalla tasatunnein alkavassa valonäytöksessä välkkyvät sen 20 000 hehkulamppua. Tekijänoikeudet kuitenkin suojaavat yöllisiä kuvia Eiffelistä, joten niitä en pääse teille jakamaan.

Ootteko te käyneet Eiffelillä? Millaiset kokemukset teille siitä jäi? Jos klikkasit postaukseen, koska Pariisin reissu tiedossa ja kaipaat vinkkejä, niin viestiä tulemaan.


2018/04/05

N°10: TYYLIKÄS PARIISI


Muotimatkailijan pyhiinvaelluskohteista yksi on ehdottomasti Pariisi. Kaupunki, joka tarjoaa luksusta, ketjuliikkeitä sekä vintagea. Jokaiselle jotakin.



Pariisin kadut olivat kuin jatkumo muotinäytösten lavoille. Isojen muotitalojen näytöksissä liehuvat vaatteet näki nyt katukuvassa. Yksi jos toinen oli uskaltanut repäistä tyylillään. Tai niin me sen miellämme, repäisynä. Siellä se oli arkipäivää, eikä heitä tuijottanut kukaan - paitsi me. Näytösten ehkä jopa hieman hullut, oudot ja erikoiset vaatteet olivat löytäneet kantajansa. Kysymys, voiko tuota oikeasti käyttää, sai vastauksen: voi! 



Jokaisen ei kuitenkaan tarvinnut olla muotinäytöksen malli epämukavissa vaatteissa. Toisaalta pariisittaren tyyli koostuu yksinkertaisuudesta, rennoista leikkauksista sekä ripauksesta boheemiutta. Tällä en silti tarkoita tylsän turvallista farkut-toppi-neuletakki yhdistelmää. Pariisitar harkitsee materiaaleja, suosii luonnonkuituja ja yhdistää rennon lookin harjaammattoman nutturan, isojen aurinkolasien sekä takeaway latten kanssa. Samalla hän näyttää tyylikkäältä ja siltä, että olisi juuri herännyt.


Chanelin pinssi kaiversi ikuisen kuvan verkkokalvoilleni. Kauan haaveiltuna, vihdoin pääsin sitä liikkeeseen katsomaan. Vuokran verran se pulitti, joten jäi se edelleen haaveeksi. Loppureissun osoittelin vähän väliä ihmisiä, joilla kyseinen pinssi koristi villakangastakkia. Rinnuksien tuijottelun ohessa tein myös muita löytöjä. Sen vuokran verran rahaa sai helposti kulumaan kaikkeen muuhun hömppään, eikä se tuntunut ollenkaan niin pahalta. Lemppari löydöt olivat kauniisti kuvioidut hopeiset lusikat, kirjailtu kulho sekä petroolin sininen mekko. Ai niin, reissun tavoitekin tuli saavutettua, oikean kokoinen baskeri löytyi.


Psst.
Muutamat muotijutut vielä, jotka osuivat silmään:

Kalliit merkkiliikkeet kuhisi ihmisiä. 
 Miehet Pariisissa osasivat todellakin pukeutua.
 Tennarityttöjen jalkoja ei koristaneet Niket vaan New Balancet.
 Bongailessa erilaisia tyylejä, hihkaisin Janetelle nähdessäni kokonaan vaaleanpunaisen asun.
 Kyseistä asua kantoi Sara Sieppi, hassu sattuma nähdä hänet Pariisissa.
 Alla vielä bongattu muutamien turistien loistavia asukokonaisuuksia.

Pilkkua ja ruutua yhdistelevä @thejuliavieira olisi lookillaan helposti mennyt paikallisesta pariisittaresta. 

Ihanat suorat leikkaukset ja linjat pistivät silmään. Vasemmalta oikealle ⇨

2018/03/27

N°9: PARIISI



7638 kuvaa kameran rullassa, reissu takana ja monta kokemusta taskussa. Pariisi-postaus on vienyt aikaa, sillä sanottavaa riittää niin, että se pitää jakaa osiin. Mielellään niin, että kokonaisuus ei olisi yhtä sekava kuin tilkkutäkki. Kesti hetki hahmottaa 1+1 ja valita kuvista lempparit.



Koin vasta pintaraapaisun Pariisia. Aivan kuin taskuun olisi jäänyt vain lapiollinen rantahiekkaa. Kuin aloittaisi hyvän kirjan, mutta ei ikinä pääsisi loppuun. Kuin kurkistus avaimenreiästä oven taa. Vertauskuvia voisi keksiä miljoonia, mutta ettei jää epäselväksi niin, en todellakaan nähnyt kaikkea.


Liikaa emme olleet selvittäneet asioita etukäteen. Niin kuin edellinen postaus antoi myös olettaa. Tosiaan emme tienneet millä kulkuneuvolla suuntaamme hotellille. Lentokentällä laskimme entten tentten ja päädyimme jonkinlaiseen lentokenttäratikkaan, joka vei meidät metroasemalle. Alku oli kaaos, pieni rahallinen huijaus sekä metrokartta, joka oli kuin lankakerä ilman päätä tai häntää. (Voi olla, että tässä kohtaa sekotettiin vielä bussi- ja metrokartat keskenään). Ystävällisen miehen ansiosta hotelli löytyi, jonka jälkeen mielessä pyöri vain ruoka.


Se vasta kestikin, meinaan ruuan haku. Tuntui kuin olisi etsinyt neulaa nukkamatosta. Kaupunki, joka on tunnettu Michelin tähdistä sekä on luokiteltu kulinaristien unelmakohteeksi. Eikä ruokaa tahdo löytyvän?! Tätä en osannut aavistaa. Bistroja, kahviloita ja pieniä ruokakauppoja mutta ei kunnon ravintolaa missään. Ensimmäinen illallinen oli floppi. Todettiin, että parasta ottaa mallia paikallisilta.


Se, että kaikilla olisi patongit kourassa kuulosti kliseiseltä, ennen kuin näin sen omin silmin. Paikalliset söivät takeawayna patonkia, croisanttia tai muuta valkoista höttöä. Päiväsaikaan olit ainoa, joka söi ravintolassa, paikalliset istuskelivat lämpölamppujen alla viinilasin tai erikoiskahvin kera. Vasta myöhään illalla he tilasivat ruokaa. Kello kolmen jälkeen kaikkialta ei edes saanut ruokaa, vaikka paikka olisi ollut auki.


Meille suomalaisille nälkä iski tavalliseen lounasaikaan. Valkoista höttöä olisi kyllä ollut tarjolla mielin määrin, sillä kahvilat ja leipomot avasivat oviaan. Pariisilaisen päivä siis alkoi ja päättyi myöhään. Vaihtoehdot tuohon aikaan olivat joko patonki, viini, ruokakauppa tai pitkä odotus iltaan. Ekojen päivien opetus kertoi, että kannattavinta oli tähdätä suoraan ruokakauppaan. Monop, Monoprix, Franprix ja City nimiset kaupat tulivat viikossa tutuksi. Patonki yliannostus oli lähellä, joten kaupoista etsittiin mitä vain muuta. Illalla ravintolassa tiesi kuitenkin saavansa taas patonkia. Annokset joko sisälsi tai niiden kanssa tarjottiin patonkia. Matkan loppupuolella löydettiin kuitenkin alue lähellä Rue de Rivolia, jossa oli enemmän erilaisia ruokapaikkoja.


Ajankohta matkalle oli hyvä. Koko viikoksi oli luvattu sadetta, mutta toisin kävi. Muutamana päivänä aurinko porotti ja tarkeni T-paidalla, ainakin Suomilikat. Oli juuri se aika vuodesta, kun ketään ei oikein tiennyt mitä pitäisi pukea päälle. Sen verran oli vielä alkukevät, että montaa paikkaa kunnostettiin, nurmikkoa vasta leikattiin eikä suihkulähteissä vielä virrannut vesi. Kukat ja lehdet olivat kuitenkin puhkeamassa kukkaan, kevään tuoksu oli ilmassa ja kaikki se voitti harmaan roskasäkin, jonka sisältä lähdimme.



Emme joutuneet jonottamaan juuri mihinkään, tungos ja turistimäärät olivat pienet. Kärsimättömille siis todella hyvä ajankohta. Paras ajankohta olisi kuitenkin ehkä toukokuussa, alussa tai puolivälissä. Kevät olisi kokonaan kukassaan, kunnostukset valmiita eikä silti vielä liikaa turisteja. Myös erilaisia kojuja ja ruokakärryjä olisi enemmän ja purtavan hankkiminen nopeaa.


Champs Elysées oli tällä budjetilla enemmänkin nähtävyys kuin ostospaikka. Lukuun ottamatta muutamaa kauppaa. Reippaalla tahdilla eteenpäin ehdittiin nähdä monet nähtävyydet niin Notre Damesta, Galeries Lafaytteen. Ketään ei kiinnosta jos luettelen pitkän listan vieraita paikkoja, ellei ole käynyt Pariisissa. Suosittiin paljon kattoterasseja, joista näki koko kaupungin ja tietysti Eiffelin. Eiffel-tornista sanottavaa riittää omaksi tarinakseen. Palataan siihen myöhemmin.


Metrokartan oppi nopeasti, se oli lopulta paljon helpompi kuin odotin. Ensimmäisten päivien jälkeen kiidettiin rappusia ylpeänä paikallisten tahdissa. Vaikka muutamaan otteeseen meiltä jopa kysyttiin neuvoa, tuntui että erotuin joukosta. Joka ikinen kerta olin ainut blondi metrovaunussa. Tietysti myös kun avattiin suumme “paljastuimme” turisteiksi. Kielestä puheen ollen, englannilla pärjäsi. Mutta olivathan ranskalaiset todella ylpeitä kielestään, eivätkä mielellään sitä vaihtaneet. Useimmiten vastauksen sai ranskaksi tai siansaksa englanniksi. Koulunpenkki ajoilla opetetusta espanjasta oli kuitenkin hyötyä. Moni sana oli samankaltainen ja auttoi ravintoloissa sekä kaupoissa päättelemään ruokien ainesosia.



Entäs väite rakkauden kaupungista? Sanotaan, että Pariisi oli idyllinen kaupunki romantiikalle. Seuraavan kerran toivottavasti matkustan sinne Axl:n kanssa. Niin kuin sanoin, en todellakaan nähnyt kaikkea. Monen kiven kääntö ja nurkan taa kurkkaus jäi välistä. Haluaisin nähdä myös Ranskaa Pariisin ulkopuolelta, ensi kerralla siis. Pariisi oli kaikkien kliseiden arvoinen ja vei sydämeni mukanaan. Kyllä se jotain kertoo, että seuraavana päivänä kotiutumisesta mut löysi ostamassa Pariisi-aiheista kirjaa. Blogeja ja matkavinkkejä on tullut rohmuttua matkan jälkeen. Toiveena että, ensi kerralla pääsen ehkä jo raottamaan ovea.


Tottakai kotiinpaluu oli myös ihanaa. Muistan kuinka Axl naurahti kun, hihkuin ABC:lla halpoja hintoja. Pääsiäiseksi kotikotiin ja vielä pitää koota pieni kuvaesitys matkalta perheelleni.


2018/03/12

N°8: Le Pays de Cocagne


Pariisin reissustamme inspiroituneena kokosimme Janeten kanssa asukokonaisuudet Sokoksen valikoimasta. Valitsimme söpöt yhtenäiset asut, joita voisimme pitää Pariisissa. Nyt matkaa on kuitenkin fiilistelty tarpeeksi Suomen kamaralla. Muutaman tunnin kuluttua saavumme kuuluisaan muodin Mekkaan. Laskeudumme 13:45 Orlyn lentokentälle ja siitä eteenpäin reissu on vielä täysin suunnittelematta. Hyppäämmekö metroon, junaan taikka taksiin jää nähtäväksi. Katsotaan mitä kaikkea tulemme tekemään, näkemään ja kokemaan sekä mitkä kliseet allekirjoitamme. Molemmille tämä on siis eka kerta Pariisissa, sekä eka postaus ilmasta.




Ilman sen suurempia suunnitelmia, yksi reissun tavoite on kuitenkin löytää sopivan kokoinen baskeri. Kuten kuvista huomaa baskeri oli mulle hieman liian suuri. Muistutan vähän tattia, jolla on ruskea lakki ja valkoinen jalka. Mulla on itseasiassa todella pieni pää ja pipojen sekä hattujen löytäminen on aina ollut haaste. Jouduin esimerkiksi pienentämään itse kipparilakkini, sillä mistään ei löytynyt tarpeeksi pientä. Vaikka baskerimuodin myötä valikoima Suomessakin on kasvanut, uskon että Pariisin tarjonta on aivan eri luokkaa. Värivaihtoehtoja, kuoseja ja malleja löytyy varmaan miljoonia.

Ai niin, ennen kuin isket otsikkoa Google kääntäjään, tarkoittaa se paikkaa, joka on kuvitteellinen ja täynnä luksusta eikä siellä tarvitse tehdä mitään. Katsotaan pitääkö tämä paikkaansa.


Pictures by Sara | Edited by me

Jenny: 

baskeri | Lasessor

farkkutakki | Tommy Hilfiger

t-paita | Tommy Hilfiger

laukku | FilippaK

farkut | Pieces


Janette:

baskeri | Lasessor

farkkutakki | Noisymay

t-paita | Tommy Hilfiger

laukku | FilippaK

farkut | Pieces