2018/03/27

N°9: PARIISI



7638 kuvaa kameran rullassa, reissu takana ja monta kokemusta taskussa. Pariisi-postaus on vienyt aikaa, sillä sanottavaa riittää niin, että se pitää jakaa osiin. Mielellään niin, että kokonaisuus ei olisi yhtä sekava kuin tilkkutäkki. Kesti hetki hahmottaa 1+1 ja valita kuvista lempparit.



Koin vasta pintaraapaisun Pariisia. Aivan kuin taskuun olisi jäänyt vain lapiollinen rantahiekkaa. Kuin aloittaisi hyvän kirjan, mutta ei ikinä pääsisi loppuun. Kuin kurkistus avaimenreiästä oven taa. Vertauskuvia voisi keksiä miljoonia, mutta ettei jää epäselväksi niin, en todellakaan nähnyt kaikkea.


Liikaa emme olleet selvittäneet asioita etukäteen. Niin kuin edellinen postaus antoi myös olettaa. Tosiaan emme tienneet millä kulkuneuvolla suuntaamme hotellille. Lentokentällä laskimme entten tentten ja päädyimme jonkinlaiseen lentokenttäratikkaan, joka vei meidät metroasemalle. Alku oli kaaos, pieni rahallinen huijaus sekä metrokartta, joka oli kuin lankakerä ilman päätä tai häntää. (Voi olla, että tässä kohtaa sekotettiin vielä bussi- ja metrokartat keskenään). Ystävällisen miehen ansiosta hotelli löytyi, jonka jälkeen mielessä pyöri vain ruoka.


Se vasta kestikin, meinaan ruuan haku. Tuntui kuin olisi etsinyt neulaa nukkamatosta. Kaupunki, joka on tunnettu Michelin tähdistä sekä on luokiteltu kulinaristien unelmakohteeksi. Eikä ruokaa tahdo löytyvän?! Tätä en osannut aavistaa. Bistroja, kahviloita ja pieniä ruokakauppoja mutta ei kunnon ravintolaa missään. Ensimmäinen illallinen oli floppi. Todettiin, että parasta ottaa mallia paikallisilta.


Se, että kaikilla olisi patongit kourassa kuulosti kliseiseltä, ennen kuin näin sen omin silmin. Paikalliset söivät takeawayna patonkia, croisanttia tai muuta valkoista höttöä. Päiväsaikaan olit ainoa, joka söi ravintolassa, paikalliset istuskelivat lämpölamppujen alla viinilasin tai erikoiskahvin kera. Vasta myöhään illalla he tilasivat ruokaa. Kello kolmen jälkeen kaikkialta ei edes saanut ruokaa, vaikka paikka olisi ollut auki.


Meille suomalaisille nälkä iski tavalliseen lounasaikaan. Valkoista höttöä olisi kyllä ollut tarjolla mielin määrin, sillä kahvilat ja leipomot avasivat oviaan. Pariisilaisen päivä siis alkoi ja päättyi myöhään. Vaihtoehdot tuohon aikaan olivat joko patonki, viini, ruokakauppa tai pitkä odotus iltaan. Ekojen päivien opetus kertoi, että kannattavinta oli tähdätä suoraan ruokakauppaan. Monop, Monoprix, Franprix ja City nimiset kaupat tulivat viikossa tutuksi. Patonki yliannostus oli lähellä, joten kaupoista etsittiin mitä vain muuta. Illalla ravintolassa tiesi kuitenkin saavansa taas patonkia. Annokset joko sisälsi tai niiden kanssa tarjottiin patonkia. Matkan loppupuolella löydettiin kuitenkin alue lähellä Rue de Rivolia, jossa oli enemmän erilaisia ruokapaikkoja.


Ajankohta matkalle oli hyvä. Koko viikoksi oli luvattu sadetta, mutta toisin kävi. Muutamana päivänä aurinko porotti ja tarkeni T-paidalla, ainakin Suomilikat. Oli juuri se aika vuodesta, kun ketään ei oikein tiennyt mitä pitäisi pukea päälle. Sen verran oli vielä alkukevät, että montaa paikkaa kunnostettiin, nurmikkoa vasta leikattiin eikä suihkulähteissä vielä virrannut vesi. Kukat ja lehdet olivat kuitenkin puhkeamassa kukkaan, kevään tuoksu oli ilmassa ja kaikki se voitti harmaan roskasäkin, jonka sisältä lähdimme.



Emme joutuneet jonottamaan juuri mihinkään, tungos ja turistimäärät olivat pienet. Kärsimättömille siis todella hyvä ajankohta. Paras ajankohta olisi kuitenkin ehkä toukokuussa, alussa tai puolivälissä. Kevät olisi kokonaan kukassaan, kunnostukset valmiita eikä silti vielä liikaa turisteja. Myös erilaisia kojuja ja ruokakärryjä olisi enemmän ja purtavan hankkiminen nopeaa.


Champs Elysées oli tällä budjetilla enemmänkin nähtävyys kuin ostospaikka. Lukuun ottamatta muutamaa kauppaa. Reippaalla tahdilla eteenpäin ehdittiin nähdä monet nähtävyydet niin Notre Damesta, Galeries Lafaytteen. Ketään ei kiinnosta jos luettelen pitkän listan vieraita paikkoja, ellei ole käynyt Pariisissa. Suosittiin paljon kattoterasseja, joista näki koko kaupungin ja tietysti Eiffelin. Eiffel-tornista sanottavaa riittää omaksi tarinakseen. Palataan siihen myöhemmin.


Metrokartan oppi nopeasti, se oli lopulta paljon helpompi kuin odotin. Ensimmäisten päivien jälkeen kiidettiin rappusia ylpeänä paikallisten tahdissa. Vaikka muutamaan otteeseen meiltä jopa kysyttiin neuvoa, tuntui että erotuin joukosta. Joka ikinen kerta olin ainut blondi metrovaunussa. Tietysti myös kun avattiin suumme “paljastuimme” turisteiksi. Kielestä puheen ollen, englannilla pärjäsi. Mutta olivathan ranskalaiset todella ylpeitä kielestään, eivätkä mielellään sitä vaihtaneet. Useimmiten vastauksen sai ranskaksi tai siansaksa englanniksi. Koulunpenkki ajoilla opetetusta espanjasta oli kuitenkin hyötyä. Moni sana oli samankaltainen ja auttoi ravintoloissa sekä kaupoissa päättelemään ruokien ainesosia.



Entäs väite rakkauden kaupungista? Sanotaan, että Pariisi oli idyllinen kaupunki romantiikalle. Seuraavan kerran toivottavasti matkustan sinne Axl:n kanssa. Niin kuin sanoin, en todellakaan nähnyt kaikkea. Monen kiven kääntö ja nurkan taa kurkkaus jäi välistä. Haluaisin nähdä myös Ranskaa Pariisin ulkopuolelta, ensi kerralla siis. Pariisi oli kaikkien kliseiden arvoinen ja vei sydämeni mukanaan. Kyllä se jotain kertoo, että seuraavana päivänä kotiutumisesta mut löysi ostamassa Pariisi-aiheista kirjaa. Blogeja ja matkavinkkejä on tullut rohmuttua matkan jälkeen. Toiveena että, ensi kerralla pääsen ehkä jo raottamaan ovea.


Tottakai kotiinpaluu oli myös ihanaa. Muistan kuinka Axl naurahti kun, hihkuin ABC:lla halpoja hintoja. Pääsiäiseksi kotikotiin ja vielä pitää koota pieni kuvaesitys matkalta perheelleni.


3 kommenttia:

  1. Anonyymi28/3/18

    Kuinka paljon sä oot espanjaa lukenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En hirveesti, kasiluokasta asti valinnaisena ja lukiossa vissiin kaks kurssia :)

      Poista
  2. Kevät on kyllä ihan parasta aikaa reissata Keski- tai Etelä-Euroopassa! Kaupungit vasta valmistautuu kesään ja on raikasta, mutta lämmintä. Ja mulla on kans oma special place sydämessäni kaikille kattoterasseille, niissä on tunnelmaa <3

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    VastaaPoista